sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

tarinoita keittiöstä


Jos olisi rikas, keittiöni naulassa roikkuisi ainoastaan Lapuan Kankureiden täyspellavaisia keittiöpyyhkeitä. Mutta koska en ole rikas, olin oikein tyytyväinen löytäessäni kirpputorilta paksun puuvilla-pellavaisen pöytäliinan, jonka paloittelin ja ompelin keittiöpyyhkeiksi. Ei erityisen hehkeä eikä kuvauksellinen käsityöprojekti, mutta käytännöllinen ja käyttöön pääsevä käsityötuote on sydäntäni lähinnä, joten ehdottomasti maininnan arvoinen.  


Esikoisen kummit ja mummit -synttäreille leivoin kakun, jossa käytin ensimmäistä kertaa elämässäni kahta asiaa: liivatetta täytteen hyydyttämiseen ja marsipaania kakun kuorrutukseen. Kakun ulkonäkö oli jokseenkin niin karmaiseva kuin etukäteen pelkäsinkin. Possunpunainen marsipaani hikoili kuin, no, pieni porsas. Loput koristeet taas koettivat epätoivoisesti piilottaa kuorrutuksen repeämiä ja ohuita kohtia. Sekä yhden epäonnistuneen suklaakirjoitusyrityksen. Täyte taisi onnistua paremmin kuin koristelu, koska kakku kuitenkin katosi melkein kokonaan yhdellä istumalla. Tai sitten se särähti tosi pahasti vieraidemme esteettiseen hermoon. 

Ensi viikonlopun kaverisynttäreillä käytän kermaa. Toivottavasti ei ole kamala helle. 


Leivoin synttäreille myös tällä kinuskikissan ohjeella lusikkaleipiä, jotka oli tarkoitus täyttää sitruunatahnalla. Mutta eipä niistä sen enempää. Paitsi etten uskonut kerrasta, vaan leivoin toisen satsin samanmoisia. 
Jos olisin rikas, omistaisin pelkkiä pellavapyyhkeitä.  Ja tilaisin ehkä juhlapöytäni tarjoomiset  pitopalvelusta.

8 kommenttia:

Mia kirjoitti...

:D Minäkin käyttäisin mielelläni pitopalvelua ja pyyhkisin designpellaviin, jos se olisi mahdollista.

Kati kirjoitti...

Käytä seuraavalla kerralla sokerimassaa. Se on huomattavasti helpompaa käsiteltävää kuin marsipaani eikä hikoile eikä pehmiä niin pahasti. :) Ja pellavapyyhkeet ovat ihania.

Minna kirjoitti...

Mia, tykkään kyllä itse tekemisestä, mutta nämä lopputulokset ovat varsin tyypillisiä :) Järkeni ei vieläkään kykene käsittämään miksi lusikkaleivät levisivät tuolla tavalla.

Kati, kiitos vinkistä. Sokerimassan maku hieman epäilyttää, mutta ehkä sillä tosiaan saisi kivemman näköistä jälkeä.

Salla kirjoitti...

Paljon onnea synttärisankarille! Hienoltahan tuo kakku näyttää, ja maku oli menekistä päätellen oikein erinomainen! :) Tekemällä oppii, ja kolmen pienen äitinä harjoittelemaan varmasti pääsee ihan niin paljon kuin vaan jaksaa. Mutta mitä niille lusikkaleiville oikein tapaahtui? :) Pitää varmaan joskus kokeilla niitä, ne on kyllä herkkuja.

Meillä juhlitaan synttäreitä ens kuussa, ja perinteisesti aina silloin on ollut hurjat helteet. Kokeiltu on kerma-, marsipaani-, sokerimassa- ja vaahtokarkkikuorrutteet, eikä mikään kunnialla niissä keleissä pitkään kestä. Seuraavissa bileissä mennään ihan vaan jäätelöllä ym. herkuilla, kelpaa pikkuväelle varmasti.

Minna kirjoitti...

Salla, ne lusikkaleivät vaan levis pitkin peltiä uunissa. Eivät siis pysyneet koossa yhtään. Tarkistin ohjeen ja toisenkin, jossa oikein korostettiin lusikkaleipien eroa tavan murotaikinaan (voi keitetään alussa, eikä käytetä kananmunaa), ja kokeilin hieman kovempaa lämpötilaa toisella kerralla, mutta lopputulos oli sama. En ymmärrä miten noiden pitäisi pysyä koossa :/ Käytin kyllä gluteenittomia jauhoja, johtuisko sitten siitä... Jäätelö kuulostaa muuten oikein hyvältä kesäsynttäreiden tarjottavalta :)

Unknown kirjoitti...

Kakku on hieno! Turha itsekritiikki pois! Lusikkaleipäkatastrofin syylliseksi veikkaisin gluteenittomia jauhoja, ne kun eivät käyttäydy normijauhojen tavoin ja suhteetkin saattavat olla hieman toiset. Ja let's face it, gluteenittomat leivonnaiset eivät vaan ole niin hyviä kuin tavalliset. Kokemusta on jonkin verran kertynyt appiukon myötä :) MUTTA, jotta et kokonaan luovuttaisi projekti lusikkaleipiä, niin tässä oma ohjeeni, jolla onnistuu aina :) Suhteet hieman eri kuin Kinuskikissalla, mutta ei radikaalisti.
200 g voita/margariinia, 1,5 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 1 tl soodaa, 4(-4,5) dl vehnäjauhoja. Tekotapa sama kuin käyttämässäsi reseptissä. Paitsi että itse olen aina selvinnyt sekoittamisesta ihan puuhaarukalla :) Ja paistolämpötila ja -aika: 175 astetta ja 12-15 min. Kokeile joskus kun jaksat! :D Tämä toimii ainakin tavallisilla puolikarkeilla vehnäjauhoilla, gluteenittomista en tiedä. Paitsi tietenkin, jos nimenomaan tarvitset reseptiä toimivalle gluteenittomalle leivonnaiselle.

Minna kirjoitti...

Kiitos ohjeesta Tuuli P! Ajattelin ettei gluteenittomuus tässä kohtaa haittaa, kun murotaikinassa ei muutoinkaan sitkoa tarvita, mutta saattaapa olla että ongelma on juuri siinä. Ja koska olen itse ainakin toistaiseksi gluteenittomalla ruokavaliolla, taidan selvitellä asiaa vielä :)

Heli kirjoitti...

mun kaurakeksit näyttää aina tolta... mutta maku ei ole hullumpi. :)