keskiviikko 14. elokuuta 2013

tilaustyö puikoilla

Että voi neulominen joskus maistua puulta! Vaikka kaiken järjen mukaan tekeillä olevan työn pitäisi olla erityisen mieluinen. Neiti keskimmäinen nimittäin takertui lankoihin aivan itse KodinYkkösillä seikkaillessamme, ja tilasi niistä "sellaisen tunikan tai mekon". Sitähän pitäisi tikutella oikein isolla ilolla! Vaan kun ei. Jo nuo ohjeen mukaiset hihan levennykset joka kolmannella kerroksella näyttävät tuottavan epäilyttävän kapeat hartiat. En myöskään ole aivan varma omasta päätöksestäni oikaista kauluksen aloituksessa. Sen päätöksen tein kuitenkin siksi, että valitsemamme lanka tuntui  taipiuvan kierteelle kovin kankeasti. 

Ja lankahan tässä suurimman surun tuottaakin. Tyttönen himoitsi nimittäin jotain Novitan puuvilla-viskoosia, jonka heti näppituntumalta kamalaksi totesin. Ja jonka nimen unohdan joka kerta heti sen vyötteestä tarkistettuani. Ja minä hairahdin, koska ajatus neulomisesta lapsen oma-aloitteisesti esitetyn toiveen mukaisesti tuntui niin miellyttävältä. Langan tuntuma on muovinen ja se halkeilee jos puikonpää sujahtaa silmukkaan vähänkään huolimattomammin. Halkeiltuaan sen säikeet muuttuvat kuin taikaiskusta hötöksi, jota on lähes mahdoton koota uudelleen silmukan muotoon, joten nuo halkeilut jäävät ikävästi näkyviin neulepintaan. Langan väri, joka kaupan räikeissä valoissa näytti ihan siedettävältä, suorastaan särkee silmiäni täällä kotona. Omat "oikeat" neulelankani näyttävät sen rinnalla niin ihanan murretuilta ja turvallisilta. Mietin, olisiko sittenkin pitänyt valita se aniliininpunainen, jota myös oli tarjolla. Mutta päädyimme kuitenkin tähän. Ja tätä nyt neulotaan. Miten ikävä onkaan neuloa, kun lopputulos tuntuu jo etukäteen olevan pilalla huonon lankavalinnan vuoksi! 

Voi kurjuus. Toivoin, että tämän vuodatuksen myötä kykenisin suhtautumaan neuleeseen hieman suopeammin. Mutta kirjoitettuani kaiken ulos olenkin valmis siirtämään sen ikuisesti ufoutuvien kastiin ja luomaan silmukat uuteen, parempaan yritykseen. Virkkaamaan hirviölangan joksikin, jona se ei voi ketään vahingoittaa (tiedän kyllä, etten koskaan tule sitä tekemään). Käykö teille koskaan näin? Ja miten silloin toimitte?

11 kommenttia:

MINNA kirjoitti...

Neuleinto on ollut kateissa koko kesän. Päätin vaan odotella kaikessa rauhassa milloin into palaa vai palaako ikinä. Nyt on alkanut hiukan kipinöidä.
Langan suhteen en valitettavasti osaa sanoa, miten tekisin. Jotkut työ ufoutuu kuin itsestään.

Minna kirjoitti...

Jos into on kateissa, aikalisä on varmaan paras ratkaisu. Kyllä se sieltä aikanaan löytyy, jos on löytyäkseen :) Tätä postausta kirjoittaessa silmiini nousi kirkas kuva tulppaanitunikasta ja sinisestä tosh merino lightista... ehkä. En tiedä.

Krisse kirjoitti...

On tosiaan täälläkin käynyt niin, että lanka on osoittautunut pettymykseksi. Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että kerran olen heittänyt keskeneräisen tekeleen jopa roskikseen. En vaan enää jaksanut taistella huonolaatuisen langan kanssa...

Minna kirjoitti...

Krisse, mikä ihana tunnustus! Sillä arvaa mitä juuri nyt tekisi mieli tehdä...

Kati kirjoitti...

Minulla on myös kaikenlainen käsityöinto ollut koko kesän melko lailla nollassa. Ei vaan nappaa nyt. Ja juu, onhan noita töitä jäänyt jonnekin kaapin perukoille, kun joku juttu on vain alkanut kyrsiä.

Minä muuten ihmettelen sitä kovasti, että miten nuo Novitan lankojen värikartat tehdään. On niissä pikkuisen parantumista tapahtunut viime vuosina, mutta turhan usein niissä värit ovat jotenkin tosi muovisia ja räikeitä.

Minna kirjoitti...

Mun käsityöintoni on kumman passiivisessa vaiheessa: suunnitelmia olisi ja haluaisin tehdä, mutta en vaan saa aikaiseksi. Tosin juuri NYT on tämä kynnys ylitetty ja piirrän täällä kaavoja... :D

Novitan värikartoista olet Kati muuten aivan oikeassa! Jokin herkkyys niistä puuttuu. Syysväreihin saatan tykästyä, mutta kevät/kesä-osasto menee liian räikeäksi. Lapsukainen lienee ampunut alas arvostelukykyni, kun tähän ryhdyin...

Emma kirjoitti...

Tilaustyöt jotenkin aina onnistuu tappamaan neuleinnon jossain vaiheessa vaikka lähtöasetelmat olisi kuinka hyvät :D Miekin oon kerran neulonut Tulppaanitunikan, ja seuraavaan teen kyllä raglanlisäykset tiheämpään juuri noiden luisujen hartioiden vuoksi...

Minna kirjoitti...

Lapsen toiveesta neulominen olisi kovin mieluista <3 mutta innon tappaa tehokkaasti tuo lanka. Ja nyt kun olen päässyt sovittamaan kunnolla, niin hartiat ovat todella luisut eikä neule istu ainakaan tälle nelivuotiaalle (tiheyteni suunnilleen täsmää ohjeeseen, eli siitä ei pitäisi olla kiinni).

Mia kirjoitti...

Tilaustyö on kunnia-asia ja laatulanka on kaiken A ja O. Ota uusiksi rohkeasti vain, ja muuta samalla raglanlevennykset tiheämmäksi. Heitä tuolla langalla vesilintua, tai lahjoita tarhaan/kouluun askartelumateriaaliksi. Lapsen mielen osaat kyllä taivuttaa sopeutumaan muutokseen. Niin minä tekisin sinuna.

Mulla harvoin projektit tökkii, eikä vuodenajat juuri fiiliksiä muuta. Joskus toki tökkii minullakin ja silloin lopetan neulomisen saman tien ja puran herkästi. Kun turasin koneneuleita Passapilla kesälomallani, oli onnistumisprosentti aika alhainen. Tuli purettua monta valmistakin neuletta, kun ei vain toiminut. Saattanet arvata, että korpesi. En edelleenkään ole varma, pidänkö neulekoneen itselläni vai laitanko peräti myyntiin.

Minna kirjoitti...

Ihanan napakka mielipide Mia! Tuota taisin vähän kalastaakin ;) Ehkä tuo lanka toimisi paremmin jonain muuna kuin vaatteena. Ja luulenpa jemmoistani löytyvän jotain, jota tuo lapsonen ei voi vastustaa...

Tekeminen on joskus tuollaista. Olisi kiva olla taitava ja tehdä vain hienoa valmista. Toisaalta ei se taito taitaa olla tulosta juuri siitä pitkäjänteisestä hermoille käyvästä turaamisesta. Joten mä luen aina kovasti kiinnostuneena niitä juttuja, joissa on tehty, erehdytty, ja osataan/viitsitään vielä analysoida prosessia. Neulekoneella neulominen on kyllä kovin vieras alue mulle. Vasta siitä Passap-päivityksestäsi aloin tajuta miten erilaisia mahdollisuuksia koneneulonnassa on käsinneulomiseen verrattuna. Mielenkiintoista itse asiassa.

snna k kirjoitti...

Luen blogiasi läpi postaus postaukselta ja tässä kohtaa pitää pysähtyä kysymään, päädyitkö johonkin ratkaisuun tuon kanssa? Myötätunnen hyvin vahvasti täällä. Hyvin.